Loimen laittaminen kangaspuihin 3/3: Pirtaan pistely

Loimien laittamisen viimeinen vaihe on loimien pistely pirtaan.

Edellinen työvaihe oli niisiminen, jossa loimet tuotiin läpi niidensilmistä.

Alla olevissa kuvissa näkyy, miten kaksi loimilankaa on jo pistelty pirtaan. 

Me aloitimme pirtaan pistelyn keskeltä, jotta loimi varmasti asettuisi keskelle, 

ja jotta olisi tarvittaessa helpompi korjata vääristä väleistä menneet 

loimilangat oikeille paikoilleen.

Kun loimet saatiin pisteltyä pirtaan, niin niidetkin asettuivat tasaisemmin niisivarsille.

Pirtaan pistellyt loimilangat sidoimme apusolmuilla, jotta ne eivät pääsisi karkaamaan.

Tämän jälkeen vedimme mattotukin kankaan tukilta rintapuun yli.

Solmimme loimilangat vetosolmuilla mattotukin kankaalle pujotetulle varvalle.

Yhteen vetosolmuun otimme mukaan vain pienen määrän lakoja, 

jotta loimi asettuisi tasaisesti.

Alla olevassa kuvassa näkyy jo alku, jonka kudoimme.

Tämä alku puretaan pois, kun valmis matto otetaan irti kangaspuista.

Alun tarkoitus on estää valmiin maton purkautuminen poisottovaiheessa.

Näissä kuvissa näkyy vielä laittamamme loimi koko komeudessaan.  

Nyt kangaspuut ovat täysin valmiit kutomista varten!

Loimen laittaminen kangaspuihin 2/3: Niisiminen

Edellisessä vaiheessa kiersimme loimen loimitukille.

Loimen tukille kiertämisen jälkeen seuraava työvaihe on niisiminen.

Niisiminen

Niisiminen tarkoittaa loimien pujottamista lävitse niisistä,

jotka kudottaessa poljinten ohjauksesta muodostavat viriön.

Viriöstä viedään mattoa kudottaessa läpi sukkulaa, johon kude on kiedottu.

Niidet ennen niisimistä.

Käytimme niisimiseen virkkuukoukkua, 

jolla loimet saa helposti vedettyä läpi niidensilmistä. 

Niisiminen sujui parhaiten yhteistyönä. 

Toinen meistä pujotti loimet niidensilmistä, 

kun toinen tarkisti kangaspuiden takana että loimet asettuivat järjestykseen.

Aiomme käyttää mattoa kutoessamme kahta polkusinta. 

Tämän vuoksi käytimme myös kahta niisivarsiparia.

Viriön sisarlangat pujotetaan eri niisivarren niisistä.

Alla olevassa kuvassa näkyy niisimisen lopputulos. 

Seuraavassa vaiheessa loimet pistellään pirtaan ja 

solmitaan kiinni mattotukkiin kiinnitettyyn varpaan.

Niisiminen näyttää kuvissa monimutkaiselta, eikä sitä ole kovin helppo sanallisesti selittää.
Jokaisen pitäisikin päästä itse kokeilemaan, niin homma tuntuu jo paljon selkeämmältä!

Loimen laittaminen kangaspuihin 1/3: Loimen kiertäminen tukille

Tilasimme kangaspuihin valmiin luonnonvalkoisen mattoloimen Käsityökeskukselta. 

Ensimmäiseksi kangaspuihin piti ripustaa käärinpirta, 

jonka läpi loimilangat kuljetetaan.

Käärinpirtamme on malliltaan sellainen, 

että sen olisi voinut laittaa luhan uraan loimen tukille kiertämisen ajaksi. 

Me kuitenkin päätimme ripustaa  käärinpirran kuteilla vipuskehään.

Huomaa, että vipuset on irrotettu vipuskehästä ja laskettu lattialle tämän työvaiheen ajaksi.

Tämän jälkeen loimiletin pohjukka otettiin kangaspuiden takaosaan ja loppu loimiletti heitettiin käärinpirran yli kudontajakkaralle odottamaan.

Loimipalmikon pohjukka pujotetaan varvalle. 

Loimipalmikosta erotellaan viriö päreille. 

Nyt lisättäviä päreitä liikutellaan loimessa tukille kiertämisen ja kutomisen aikana.

Loimi jaetaan käärinpirtaan tasaisesti, 

esimerkiksi sisarlangat (kaksi viriössä vierekkäin olevaa lankaa) samaan väliin.

Kun loimi menee läpi käärinpirrasta selvänä, voidaan lointa alkaa kiertää loimitukille.

Tämän vaiheen toteuttamiseen tarvitaan useampia henkilöitä, sillä loimi on pidettävä tasaisen kireänä kiertämisen aikana samalla, kun toinen henkilö kiertää lointa tukille. 

Lointa pitelevä henkilö avaa loimilettiä hiljalleen ja tukee kireällä pitämänsä avatun osan rintapuuta vasten. Joidenkin ohjeiden mukaan loimen tulisi kiertää rintapuun päältä, kangaspuiden alta, aina kangaspuiden takaosaan asti, jolloin loimi ehtisi tasoittua matkalla kunnolla. Me kokeilimme tällä kertaa hiukan lyhyemmällä tasoittumismatkalla.

Tässä näkyy tukille kierrettyä lointa. 
Kun loimi alkaa tuntua loimitukilla pehmeältä, 
niin loimen väliin lisätään tasaisin välein päreitä tueksi.

Kun loimi on kierretty tukille melkein kokonaan, ripustetaan vipuskehässä roikkuviin kuteisiin varpa, jonka yli loimi laitetaan kulkemaan. Varpoja tai päreitä laitetaan peräkkäin roikkumaan loimeen sidottuihin lenkkeihin ja erotellaan niille jälleen loimesta viriö.

Loimen päähän jäävät lenkit katkaistaan, ja loimen tulisi jäädä tasapituiseksi.

Seuraavat työvaiheet ovat niisiminen ja loimen pisteleminen pirtaan. 

Kangaspuiden osat takaa

Aiemmin esittelin kangaspuiden osat edestä päin. 

Selkeyden vuoksi osia on hyvä tarkastella myös toisesta näkökulmasta.

Tässä kuvassa on näkymä kangaspuiden takaa
(kuvan voi klikata suuremmaksi).

Jotkin osat näkyivät myös edestäpäin esitetyssä kuvassa, 

mutta osa − kuten takapuu, polkusimet, niisivarret, niidet, sekä ylä- ja alavälittäjät − 

näkyvät kunnolla vain takaa katsottuna. 

Näillä osilla on kuitenkin suurin merkitys kangaspuiden toiminnassa. 

Niiden tarkastelu auttaa ymmärtämään paremmin kangaspuiden toimintaperiaatteen
ja käyttämään kangaspuita sujuvammin.


Loimitukkia tässä kuvassa ei näy, mutta se sijaitsee takapuun yläpuolella, 
samansuuntaisesti takapuun kanssa.

Kangaspuiden osat edestä

Selkeää esitystä kangaspuiden koneiston osista ei ole helposti löytynyt netistä.

Kangaspuita valmistavista yrityksistä tilaamalla saa 

oppaita kangaspuihin tutustumiseksi, samoin kirjastosta.

Kangaspuiden koneistoon tutustuminen käy kuitenkin nopeiten netissä, 

sen vuoksi ajattelin jakaa tekemäni havaintoesityksen.

Tässä kuvassa näkyvät kangaspuiden koneiston osat. 

Kangaspuissa ei tässä vaiheessa ole loimea. 

Loimi kulkisi mattotukilta rintapuun yli niisien lomasta 

takana olevalle loimitukille.

Kun kangaspuiden koneiston osien nimet ovat hallussa, 

on helppo vaihtaa nyörit tai tehdä muuta huoltoa kangaspuille!


Olen tehnyt havainnekuvan kangaspuiden osista myös takaa kuvattuna. 
Kangaspuiden tarkastelu eri näkökulmista 
auttaa ymmärtämään laitteen rakennetta ja toimintaa. 

Kangaspuut kuntoon

Momman kangaspuut ovat olleet runsaassa käytössä vuodesta 1950 saakka. 

Momma lahjoitti kangaspuut jälkipolvien käyttöön, 

ja nyt meidän täytyi hieman kunnostaa niitä ennen kutomisen aloittamista.

Kunnostukseen kuului nyörien vaihto uusiin, 

sekä uuden kankaan ompeleminen loimitukille.

Vasemmalla on kuva kangaspuista ennen kunnostusta.

Oikealla puolestaan näkyvät kangaspuut kunnostuksen jälkeen.

Aloitimme kunnostuksen vaihtamalla nyörit. 

Alhaalla vasemmalla näkyvät käytössä venyneet, eri tasoissa olevat pellavanyörit.

Korvasimme ne uusilla terylennyöreillä. 

Oikeanpuoleisista kuvista näkyykin, 

miten vipuset asettuivat samaan tasoon uusien nyörien myötä.

Muovisokat olivat käteviä uusien nyörien kiinnittämisessä.

Jatkoimme kangaspuiden kunnostusta vaihtamalla loimitukille uuden kankaan. 

Alla olevassa kuvassa näkyy vanha loimitukin kangas, 

jonka päällä pieni apulainen piti lepotaukoa.

Uusi kangas oli pellavakangas. 

Sitä piti hiukan kaventaa, jotta se mahtui tukille. 

Kavensimme sitä keskeltä mahdollisimman ohuesti, 

jotta loimet asettuisivat tasaisesti tulevaisuudessa.

Uuden kankaan lisäksi korvasimme tässäkin vanhat pellavanyörit uusilla terylennyöreillä.

Seuraava vaihe kangaspuiden kuntoon laittamisessa on loimen luominen. 

Sen jälkeen pääsee kutomaan!

Kudontatuolin verhoilu

Mommani vanha kudontatuoli on vuosimallia 1950, samoin kuin kangaspuut.

Nyt tuoli sai uuden verhoilun ja uudet pehmusteet. 

Historian havina säilyi tuolin runko-osassa.

Tämä tuoli palvelee vielä monta monituista vuotta.