Housuja pienen pienelle vauvalle

Siskolleni syntyi pienen pieni vauva, jolle tarvittiin koon 44 housuja.

Koitin ommella niitä muutamat ottamalla mallia oman lapseni pienimmistä housuista.

En ymmärrä miten sain otettua näin omituisia kuvia näistä sinisistä housuista, 

mutta tässä ne nyt ovat kuitenkin! :)

Kangas oli ohutta trikoota, jossa oli epämääräisiä kuvioita.

Housuihin jäi hauskasti muutama kuvio näkyviin. 

Nämä toiset housut ovat samaa marimerkon tasaraitaa, 

josta olenkin jo ommellut isomman lapsen housut ja pienen vauvan haalarin.

Näihin taisi tulla hitusen liikaa pituutta, 

joten koko vastaa ehkä jo ennemmin kokoa 50 kuin 44.

Haalareita pikkuihmisille

Siskon pienelle pojalle tarvittiin haalareita, joita ompelin muutaman samalla kaavalla. 

Tämä marimekon kankaasta ommeltu on versio numero 2, joka onnistuikin jo aika hyvin.

Kaavat piirtelin oman lapsen vanhaa haalaria mallina käyttäen. Koko suunnilleen 56.

Ensimmäinen versio oli vihreää collegea.

Tämänkin annoin lahjaksi pikkuiselle, vaikka pientä hiontaa kaavoituksessa vielä oli. Lahkeet saattoivat jäädä hitusen liian kapeiksi, sillä tämä olikin yllättävän joustamatonta kangasta. Pieni vauva saattaisi tarvita enemmän liikkumatilaa lahkeisiin, mutta ehkä tätäkin voi hätätilassa käyttää.

Isomman hihattoman haalarin ompelin omalle pojalle. Siinä on aika reilusti kasvunvaraa, koko noin 92 tai isompikin. Muuten mallista tuli mukava. Tähän kaavaan hain suuntaviivoja lapsen vanhasta hihallisesta collegehaalarista. 

En tiedä miten kaavat olisi virallisesti kannattanut tehdä 

lahkeeseen asti aukeavaan vauvan haalariin.
Päätin kuitenkin helppouden vuoksi tehdä kokonaisen etukappaleen, jonka vain leikkaan auki sopivasta kohdasta. Tämä toimi aika hyvin. Nepparilistaan piti kuitenkin lisätä vähän varaa, jotta lahje ei kapene, kun nepparit laitetaan kiinni. Kanttinauhana käytin ohutta trikoota, jonka taitoin aika monin kerroin, jotta se kestäisi nepparien alla.

Tasaraitahousut taaperolle

Toisista housuista mallia ottaen ompelin taaperolle trikoohousut

Marimekon Tasaraita-kuosista.

Sain tätä kangasta lahjaksi isohkon määrän, 

joten siitä riittänee vielä vaikka mihin.

Laitoin rutkasti kasvunvaraa ja resorit, 

jotka venyvät ja paukkuvat.

 Vähän koristusta vielä kettumerkistä, ja siinä se!

Käytössäkin tuntuivat toimivan ja näyttivät päällä juuri mukavan rennoilta.

Vauvanhousut vol.3

Tässä tulee kolmas, hieman erilainen versio maailman parhaista vauvanhousuista, 

joiden kehittely on minulla työn alla.
Näissä on erilainen leikkaus kuin kaksissa aiemmissa, 
sillä nyt leikkasin lahkeet taitteelta siten, 
että ainoastaan haaraosaan jäi saumat.

Inspiraatio näihin pöksyihin tuli äitiyspakkauksen housuista.

Minusta nämä alkavat jo olla aikas hyvät, 
mutteivät vieläkään ihan täydelliset vauvanhousut.

Juu, olisin tietysti voinut aikaa sitten hakea kirjastosta jonkun käsityölehden 

ja napata sieltä hyvännäköisten vauvanhousujen kaavat.
Mutta se nyt vaan ei olisi niin hauskaa kuin tämä oma kehitystyö!

Litteästä kaavasta tai kankaasta on vaikea nähdä miten väljästi lahkeet asettuvat, 

kun housut puetaan päälle.

Vaikka nämä housut ovat aivan sopivat ja käyttökelpoiset, 

niin yritys oli tehdä leveämmät, vähän collegehousumaiset lahkeet.

Vaikka lahje näytti tekemälläni kaavalla riittävän leveältä, 

niin jonnekin se väljyys vain hupesi, 

kun housut puettiin päälle.

Siispä ensi kerralla viiiielä lisää leveyttä lahkeisiin!

Vyötärössä ja lahkeensuissa on tällä kertaa ihan oikeaa resoria, 
kun edellisissä prototyypeissä laitoin housutrikoota niihinkin.
Onhan tuo resori vaan kätevämpi käytössä ja päälläkin varmaan mukavampi, 
mikäli sitä on saatavilla.

Valokuvamallini pyöri kuin väkkärä, 
joten paras otos housuista hänen yllään on tämä!

Neliönmuotoisia kääntöpipoja

Taannoin ompelemani neliökääntöpipon jatkoksi piti vielä surauttaa muutama pipo lisää, 

kun ne kerran ovat niin nopeita tehdä ja saumurikin sattui toimimaan moitteettomasti.

Päällä on samaa Marimekon tasaraitaa kuin viimeksi, 

sisällä puolestaan jotain muuta trikoota, 

jota sattui löytymään varastoista.

Molemmat pipot ovat jälleen ympärikäännettäviä malleja, 

jos sama vanha kuosi alkaisi vaikkapa tympiä.

Tällä kertaa sain kääntöaukon ompeleetkin kivasti kätkettyä, 

joten violetin pipon voi vetäistä päähän miten päin vain.

Siniseen pipoon tuli tällä kertaa materiaaliteknisistä syistä sauma taakse.

Violetti versio valmistui 2-vuotiaalle kummitytölle 

lämmittämään keväisiä ulkoilureissuja.

Sininen pipo etsii vielä omistajaansa, 

taikka saattaapa jäädä myös varapipoksi omalle pojalle.

Pussiautomaatti koiranulkoiluttajalle

Mikä neuvoksi, kun lenkille lähtiessä 

koirankakkapussit ovat aina jossain muualla kuin taskussa...?

No, on tietysti valmistettava tällainen superkätevä pussiautomaatti 

eteisen seinälle roikkumaan!

Tämä on jo nyt osoittanut kätevyytensä käytännössä, 

ja onhan se myös mahtavan tyylikäs, eikö?

Kangas on itse kuvioimani kauan sitten, menetelmänä vahabatiikki.

Ylhäällä on nyörit ripustamista varten.

Alhaalla puolestaan on kuminauhakuja, 

jonka lomasta on kätevää nypätä mukaan pussi kerrallaan. 

Meidän pussiautomaattimme on täytetty kaupan hedelmäpusseilla. 

Nekin pääsevät näin vielä hyötykäyttöön vaikka hedelmät on jo pistelty poskeen.

Uusi peti koiralle

Koiraparan peti oli päässyt varsin käytetyn näköiseen kuntoon, 

joten ompelin siihen uuden verhoilun kaapissa olleesta fleecestä.

Jokin tuhdimpi kangas olisi kestänyt kulutusta paremmin, 

mutta kun tätä nyt sattui olemaan valmiina, 

niin tällä mennään.

Koristeeksi aplikoimani tassu tuo tuulahduksen vanhaa petiä, 

sillä hyödynsin siinä vanhan pedin kangasta.

Koira oli niin innoissaan uudesta pedistä, 

että ennätti kuvaa ottaessani useasti tassuttelemaan sen päälle.

Siksi peti on jo näin alkuun vähän tallatun näköinen.

Hyvä vaan että käyttäjälle kelpaa.

Ja kylläpä nyt uni maittaa....

Neliöpipo trikoosta

Tässäpä helppo ja nopea neliöpipo trikoosta.

Pipo on käännettävä malli siltä varalta, 

jos toiseen kuosiin kyllästyy tai vaikkapa tahra yllättää ennen pyykkipäivää.

Raitakuosi on Marimekon tasaraitaa, 

jota äitee on hommannut pikkupaloja jonkun kangaskaupan poistolaarista.

Kääntöpuolella turkoosia trikoota, 

joka liikeni pipokäyttöön housuiksi mitoitetusta palasesta.

Näitä neliöpipoja on tosi nopea tehdä.

Yläosaan jätin taitteen, 

ja ompelin erikseen sivuistaan yhteen kaksi suorakulmion muotoista palaa.

Sitten laitoin pipot sisäkkäin oikeat puolet vastakkain ja surautin alareunan yhteen.

Lopuksi pipo käännetään ja ommellaan kääntöaukko käsin umpeen.

Ja avot! Pipa on valmis.

Puolipotkuhousut vihreästä trikoosta

Ensimmäiset ompelemani vauvanhousut jättivät ilmoille kehitystarpeita, 

joita olen koittanut korjailla näitä seuraavia ommellessani. 

Nämä pöksyt ovat jo astetta kivemmat, mutta vieläkin jäi varaa parantaa!

Niinpä seuraava trikoo jo odottelee leikkelijäänsä ompelupöydällä.

Kasvunvaraa, joustoa ja taittomahdollisuutta jälleen runsaasti...

Lahkeista tein leveämmät, mutten vielä tarpeeksi leveitä...

Haaraosan muotopalasta tein nyt pyöreämmän....

Edellisten housujen kangas olikin tosiaan ohutta collegea, 

vaikka oli tarkoitus ottaa trikoota (hups, väri oli niin kiva että harhauduin).

Nämä ovat nyt oikeasti ohutta trikoota, 

joka on omiaan yhdistettynä vauvan taipuisiin jalkoihin.

Toimii!

Ruokalappuja vahakankaasta

Hoitoalustan  vahakangasjämistä riitti pari sopivaa tilkkua, 

jotta sain tehtyä kaksi perusruokalappua.

Vahakangas on minusta kangasta parempaa materiaalia ruokalappuihin, 

koska se ei heti imaise itseensä kaikenmaailman porkkana- ja mangovärijäämiä.

Aika pitkälle pääsee vain pyyhkäisemällä ruokalapun ruokailun jälkeen. 

Tykkään.

Vielä olisi muutama erilainen vahakankaan pala odottelemassa.

Likaa hylkivästä pinnastaan huolimatta näitäkin nimittäin joutuu pesemään ajoittain.

Siksipä niitä on hyvä olla monen monta varastossa!

Kapaloja vauvalle

Vauvamme on tykännyt nukkua kapalossa, 

joten päädyin tehtailemaan muutaman lämpöisen fleece-vuorisen kapalon talven varalle.

Opettelimme kyllä aluksi kapalon taittelun kapalokankaastakin, 

mutta mielestäni kapalosta oli vaikea saada juuri sopivaa, 

että se pysyisi oikeissa asemissa koko yön.

Tämän kapalon taittelu sen sijaan on niin helppoa, että onnistuu tollommaltakin... :)

Tämä raidallinen versio on isomman vauvan kokoa, ja mahtuu ainakin puolivuotiaaksi.

Tarranauhat pitävät kapalon paikoillaan just eikä melkein.

Lisäksi kaulus-osan muotolaskokset pitävät huolen siitä, 

että kapalo asettuu jämäkästi vauvan ympärille.

Sisäpuolella on tosiaan fleeceä ja päällä trikoota.

Microfleece olisi ollut vielä parempi, 

mutta päätin tuhlata varastossa ollutta paksumpaa tähän tarkoitukseen.

Tämä pupu-kuvioinen versio puolestaan on ihan pikkuisen vauvan kokoa, 

Tätä käytimme vastasyntyneestä aina parin-kolmen kuukauden ikään asti.

Kaava on netistä ja kaavan mukaisesta mallista tulee aivan pienen vauvan kokoon sopiva.

Vauvan kasvaessa suurensin itse kaavaa raidallista kapaloa varten. 

Puolipotkuhousut

Ensimmäiset koskaan ompelemani vauvanhousut näyttävät tältä!

Parantamisen varaa on vielä, sillä tavoitteena on vaatimattomasti 
valmistaa parhaimmat vauvanhousut ikinä.
Kaikenlaisia housuja olemme saaneet sekä äitiyspakkauksesta että lahjana.
Jotkut ovat melko hyviä, mutta yllättävän paljon myynnissä on
 aika epäkäytännöllisiäkin malleja.

Vaatimukset hyville vauvanhousuille:

1) Puolipotkuhousujen vyötärö hyvin joustava ja korkea, jolloin mahtuu pidempään.

2) Lahkeensuissa taitettavat resorit, jolloin mahtuu jälleen pidempään.

3) Lahkeensuut riittävät kapeat, jolloin menevät sukan sisään ja pysyvät siellä.

4) Koko housujen materiaali joustava (tai väljä malli), jolloin ovat mukavat käyttää.

Tietenkään ryömivällä vauvalla eivät sukat pysy jalassa muutenkaan, 

mutta monen kuukauden ajan sitä ennen oikeanlaiset lahkeensuut ovat tarpeen.

Tähän ekaan prototyyppiin otin mallia eräistä olemassa olevista housuista.

Seuraavaan versioon täytyy tehdä hieman leveämmät lahkeet nilkan kohdalta.

Muutoin malli on aika hyvä, ja kasvunvaraa piisaa, 

vaikka housut ovat täysin käyttökelpoiset jo nyt.

Syöttötuolin pehmusteet vahakankaasta

Upouusi syöttötuoli kaipasi pehmusteita, 

joita netissä oli tarjolla mitä erikoisimmilla kuoseilla.

Mikään niistä ei kuitenkaan miellyttänyt silmää, 

joten ajattelin että helppo homma tehdä itse hienommat... :)

Niinpä niin. 

Ratkojalle oli käyttöä, kun avaruudellinen hahmotuskyky 

ei meinannut pysyä mukana projektissa 

(halusin nähkääs saman malliset kuin tähän tuoliin oikeasti myytävät pehmusteet ovat).

Valmista tuli kuitenkin lopulta!

Kuosi on Marimekon Räsymatto, josta valitsin vahakangas-version.

Päällisissä on tarranauhakiinnitys.

Jos otetaan jälleen esille se lempparijuttuni, nimittäin pihiys-näkökulma, 

niin säästihän tässä selvää rahaakin:

Alkuperäiset pehmusteet olisivat maksaneet 40 euroa.

Marimekon vahakangas maksoi 20 euroa, ja siitä jäi vielä yli.

Toki yleiskäyttöisiä pehmusteita saisi marketeista edullisesti, 

mutta *voih* niitä tylsiä kuoseja... Siispä taloudellinen projekti tämäkin ;)

Vauvan leikkimatto kaarilla

Pihiys iski, kun tutkailin vauvojen leikkimattojen hintoja. 

Uutena hinnat hipovat sataa euroa, mikä tuntuu paljolta moisesta.

Plus tietysti tuli heti mieleen että leikkimaton voi tehdä itsekin, 

joten sormia alkoi syyhyttää päästä kokeilemaan.

Onnekseni sopivia kankaita löytyi varastosta.

Kaikki muukin materiaali oli sattumalta saamatavaraa, 

joten leikkimatosta tuli ihkailmainen.

Kaaret vääntelimme sähköputkesta.

Monet ovat käyttäneet puolitettua hulavannetta, 

mutta ne taittuvat helposti käytössä.

Sähköputki on niin jäykkää ettei varmasti taivu, 

joten siitä sai kestävämmät kaaret.

Maton sisällä on levyvanua ja joku vanha peiton vanu.

Ompelin kaikki kerrokset kiinni reunasauman kanssa, 

jotta vanu pysyy pesussakin paikoillaan.

Päällystettyäni kaaret ompelin päihin leveät tarranauhat.

Tarranauhojen ansiosta kaaret on näppärä irroittaa pohjasta, 

kun alusta pitää pestä.

Pitkään mietiskelin sopivaa tapaa saada kaarista siististi irroitettavat.

Tämä versio ainakin tuntuu toimivan!

Eräs vieras kommentoi leikkimattomme nähtyään, 
että tuollaisenhan olisi voinut tehdä itsekin.
Ilmeisesti työn jälki siis näyttää ihan riittävän pätevältä.
Vauva ei ainakaan ole valittanut! :)