Vauvan ensimmäisen maalaus

Tadaa, vauvan ensimmäisen itse tehty taideteos! Hän maalasi teoksen mustikalla 9 kuukauden iässä kylpyhuoneen lattialla. Annoin hänelle välineeksi myös mansikoita, mutta hän söi ne pois kiposta heti alkajaisiksi. Ilmeisesti sininen väri sopi paremmin taiteelliseen ilmaisuun. 

Uskomatonta miten montaa sävyä muutamasta mustikasta saakaan paperille. Tästä teoksesta tuli mummille äitienpäiväkortti. Seuraavaksi kokeillaan muita syömisturvallisia "maaleja", sillä maalaaminen oli vauvasta hauskaa. Onneksi kirpparilta löytyi myös pikkuinen taiteilijan suojatakki, ettei kokovartalokylpy ole pakollinen jokaisen taidehetken jälkeen.

Niskatyyny vauvalle polkupyöränistuimeen

Vauva meinaa monesti nukahtaa pyöränistuimeen, mutta emme uskaltaneet investoida kalliimpaan kallistettavaan pyöränistuimeen, koska emme etukäteen tienneet maistuisiko vauvallemme uni istuimessa. Nyt olemme todenneet että maistuu, joten jotain tukea niskalle pitäisi saada, sillä vauvaa harmittaa nuokkuva pää. Pihin naisen ratkaisu on niskatyyny, jota vasten vauvan pää lepää, vaikka uni tulisikin silmään kesken reissun.

Niskatyyny on takaa hyvin kapea, jotta matkalainen voisi halutessaan nojata mukavasti myös taaksepäin selkä selkänojassa. Testauskierroksella myös kypärä sopi mukaan yhtälöön, eikä niskatyyny haitannut maisemien katselua ja pään kääntelyä. Testikierroksella ei vielä uni yllättänyt, joten ei ole mitään takeita, että tämä hieno väline oikeasti estäisi kyytiläisen pään nuokkumisen pyöräillessä. Mikäli tämä vielä toimiikin, niin kyseessä on loistokeksintö.

Joku tukevampi ja joustamattomampi kangas olisi voinut olla parempi, mutta sellaista ei nyt ollut varastoissa. Kiinnitysnauhat kannattaa laittaa, sillä vauva heittää muuten tyynynsä pientareelle. Nauhan voi myös solmia turvavyön alle, jolloin vauva ei pyöräytä tyynyä ympäri.

Tässä vielä kaava niskatyynyä varten.

Kaava ei sisällä saumavaroja.

Muista jättää täyttöaukko ;)

Valmistujaiskortit vauvan kanssa

Vauvan jalalla tai kädellä painetusta kortista on moneksi.

Toivottavasti juhlakalujen mielestä on yhtä hauska saada näitä jälkipolveni avulla 

tuotettuja teoksia, kuin meistä vauvan kanssa näitä askarrella! 

Ensimmäisessä kortissa jalkaukkeli on saanut päähänsä ammattilakin, 

sillä kortti on tehty ammattiin valmistuvalle serkulleni.

Tässä toisessa puolestaan päässä onkin perinteisempi ylioppilaslakki, 

ja kortti on menossa toiselle serkulleni, joka valmistuu lukiosta.

Kortin idea on tosi yksinkertainen, mutta muunneltavissa vaikka mihin tarkoitukseen.

Pinterestistä löytyykin kaikenlaisia versioita näistä.

Askarteluidea on silti hauska, varsinkin kun pieni lapsi saa olla apuna askartelussa!

Tuskinpa pojat toisia ihan samanlaisia kortteja saavat juhlapäivänään... :)

Kortti 1-vuotiaalle

Tässäpä ihan perusaskartelumenetelmin kyhätty 1-vuotiskortti.
Paksulla kaksipuoleisella saa tavallisiakin paperista leikeltyjä koristeita vähän paremmin esille, joten siihen on kätevä turvautua. 

Onnea 1-vuotiaalle!

Itse tehty kehto

Tämän kehdon on suunnitellut ja tehnyt mieheni. 

Koska autoin ainakin vähäsen hiomisessa ja maalaamisessa, 

niin laitetaanpa yhteistyön tulos esittelyyn.

Tässä kehto vielä vailla hiomista, koristekuvioita ja maalia.

Koristekuvioiksi muotoiltiin sydämet molempiin päihin kehtoa.

Kuviot toimivat myös kahvoina kehtoa siirrettäessä.

Ja tässä on jo maalikin pinnassa.

Kehto oli meillä runsaassa käytössä aina 6 kk ikään asti. 

Vauva nukkui siinä kaikki yöt ja päiväunet, 

sillä kehdon patjaa oli helppo kohottaa paljon pulauttelevalle vauvalle. 

Kehdossa meillä oli pieni patja ja tekemäni babynest.

Babynestin jälkeen alapäätyyn laitettiin vielä tyyny, 

jolloin vauvalle jäi jalkatilaa ja hän pysyi silti riittävän vinossa alas valumatta.

Babynestin ansiosta kehtoa oli muuten hyvä keinutellakin, 

kun babynestin reunat pehmustivat kehdon reunoja. 

Vauva tosin ei keinuttelusta juurikaan tykännyt, 

mutta ainakin olosuhteet olisivat olleet hyvät siihenkin!

Nykyisin kehto toimii vauvan seisomatukena.

Sinne myös siivotaan illalla vauvan lelut, 

jotta ne voisi aamulla sieltä taas onkia leikkeihin.

Käyttöä siis on edelleen!

Vauvanhousut vol.3

Tässä tulee kolmas, hieman erilainen versio maailman parhaista vauvanhousuista, 

joiden kehittely on minulla työn alla.
Näissä on erilainen leikkaus kuin kaksissa aiemmissa, 
sillä nyt leikkasin lahkeet taitteelta siten, 
että ainoastaan haaraosaan jäi saumat.

Inspiraatio näihin pöksyihin tuli äitiyspakkauksen housuista.

Minusta nämä alkavat jo olla aikas hyvät, 
mutteivät vieläkään ihan täydelliset vauvanhousut.

Juu, olisin tietysti voinut aikaa sitten hakea kirjastosta jonkun käsityölehden 

ja napata sieltä hyvännäköisten vauvanhousujen kaavat.
Mutta se nyt vaan ei olisi niin hauskaa kuin tämä oma kehitystyö!

Litteästä kaavasta tai kankaasta on vaikea nähdä miten väljästi lahkeet asettuvat, 

kun housut puetaan päälle.

Vaikka nämä housut ovat aivan sopivat ja käyttökelpoiset, 

niin yritys oli tehdä leveämmät, vähän collegehousumaiset lahkeet.

Vaikka lahje näytti tekemälläni kaavalla riittävän leveältä, 

niin jonnekin se väljyys vain hupesi, 

kun housut puettiin päälle.

Siispä ensi kerralla viiiielä lisää leveyttä lahkeisiin!

Vyötärössä ja lahkeensuissa on tällä kertaa ihan oikeaa resoria, 
kun edellisissä prototyypeissä laitoin housutrikoota niihinkin.
Onhan tuo resori vaan kätevämpi käytössä ja päälläkin varmaan mukavampi, 
mikäli sitä on saatavilla.

Valokuvamallini pyöri kuin väkkärä, 
joten paras otos housuista hänen yllään on tämä!

Neliönmuotoisia kääntöpipoja

Taannoin ompelemani neliökääntöpipon jatkoksi piti vielä surauttaa muutama pipo lisää, 

kun ne kerran ovat niin nopeita tehdä ja saumurikin sattui toimimaan moitteettomasti.

Päällä on samaa Marimekon tasaraitaa kuin viimeksi, 

sisällä puolestaan jotain muuta trikoota, 

jota sattui löytymään varastoista.

Molemmat pipot ovat jälleen ympärikäännettäviä malleja, 

jos sama vanha kuosi alkaisi vaikkapa tympiä.

Tällä kertaa sain kääntöaukon ompeleetkin kivasti kätkettyä, 

joten violetin pipon voi vetäistä päähän miten päin vain.

Siniseen pipoon tuli tällä kertaa materiaaliteknisistä syistä sauma taakse.

Violetti versio valmistui 2-vuotiaalle kummitytölle 

lämmittämään keväisiä ulkoilureissuja.

Sininen pipo etsii vielä omistajaansa, 

taikka saattaapa jäädä myös varapipoksi omalle pojalle.